Siinä on nätti orvokki töistä. Muuta hyvää viimeiseen kolmeenkymmeneenkahteen tuntiin ei sitten ole kuulunutkaan. Sen lisäksi että rasittaa ja stressaa esim. kaikki, niin rakas puhelimeni sanoi itsensä irti eilen päivällä! Piti viedä huoltoon, josta saan sen takaisin parin viikon päästä, ja sen aikaa on käytössä massiivinen simpukkapuhelin vuosimallia suunnilleen 2002. Pärjäisin muuten ihan hyvin, muttakun ei älypuhelin = ei GPS:ää, ja mitä traagisempaa, ei zombiepeliä! Seuraavat kymmenisen lenkkiä pitänee siis merkitä hurrrrrjan vanhanaikaisesti ajastimella ja kartalla. No, onneksi pidän näpertämisestä.
Ja ihan niin kuin älypuhelittomuus ei olisi tarpeeksi epäkäytännöllistä, niin tänä aamuna jokin lihas jalassani protestoi niin äänekkäästi etten kyennyt käymään lenkillä. Huomenna sitten.
Ärrärärärr kun nakertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti