Pitkästä aikaa

Terveisiä makuuhuoneeni lattialta. Elämä on antanut aika lailla iskua toisensa jälkeen, asioita joiden takia oli kolme viikkoa ilman lenkkeilyä huhti-toukokuun vaihteessa, mutta ei pidä jäädä märehtimään vastoinkäymisissa vaan pitää pää korkealla - eteenpäin! Ja kyllä viime viikkoina on paljon hyvääkin tapahtunut. Muun muassa...

Terveisiä juuri Naisten Kympin juosseelta Nannalta! Päivä oli 26-asteinen ja pilvetön, ja vaikka Helsingissä onkin aina pieni tuulenvire, niin herraisä että oli muuten kuuma. Olosuhteet (ja sen, että tosiaan olin kolme viikkoa treenaamatta ollenkaan) huomioon ottaen olen oikein tyytyväinen 1:06:52 tulokseeni. Ja siis oikeasti, se että ylipäätään hilasin ahteriani eteenpäin kymmenen kilometriä on jo aikamoinen saavutus! Hassua aatella, että reilu kolme kuukautta sitten en kyennyt juoksemaan viittätoista sekuntia pidempään kerralla.

Itse matka oli yllättävää kyllä helpompi kuin odotin, paljon helpompi kuin ensimmäinen kerta kun juoksin kympin aikaisemmin sillä viikolla. Uskon ihan varmasti että jos sää olisi ollut viileämpi niin olisin karsinut muutaman minuutin ajastani, mutta turha jossitella - niin kuin sanoin, olen tyytyväinen aikaani. Sitäpaitsi ajattelin ilmoiottautua elokuun lopussa pidettävään kymmenen kilometrin Midnight Run Helsinkiin, ja silloin ei ainakaan tule paahde olemaan ongelma. 

 

 

Kevät on alkanut Tampereellakin kunnolla, vaikka nyt onkin spontaani viileiden päivien putki meneillään. Olen seikkaillut sekä vanhoilla että uusilla lenkkipoluilla, ja rakastuin aivan täysin metsäpolkuihin. Niin paljon hauskempaa kuin asfaltilla juokseminen! Pitää ehdottomasti lähteä uudestaan lähipäivinä.

 

En tosiaan ole ehtinyt juosta kamalan paljon sitten viime merkinnän, mutta tässä ovat viimeiset tulokset (joista 25.5. on Naisten Kymppi, jonka GPS huijasi kymmenellä metrillä alaspäin):

Vaikka juoksukertoja on vähän ja jotkut ovat vain 5 km pitkiä, niin yhden asian suhteen olen aivan mielettömän iloinen: kilometriaika on pysynyt joka kerta keskiarvon alla. Tunnen myös kuinka tuo perus 7-8 kilometrin lenkki tuntuu joka kerta vähän helpommalta kuin edellisellä. Etenkin tuo eilinen oli ihan mieletöntä, lämpötila tipahti kymmenellä asteella edellisestä kerrasta ja vitsit että tuntui hyvältä! 

Olen myös alkanut käyttää hyväksi lämpimiä kelejä sekä säästämisessä että liikunnassa. Sen sijaan että käyttäisin 35€ kuussa bussikorttiin, lataan kympillä arvoa kortille ja käytän sitä vain sadepäivinä, loput ajasta kävelen tai pyöräilen.

Yhteensä 8:27:16 / 65,11 km / -2.323 kcal. Kahdessa ja puolessa viikossa kokonaisen päivän energiakulutus pelkästään siitä, että en mene bussilla jonnekin, ei paha. Painokin on hitaasti mutta varmasti laskussa, toivottavasti pääsisin kesän aikana tavoitteeseeni. Ainakin välitavoite, se punainen unelmamekko joka näkyy alempana olevissa kuvissa, saavutettiin. Jee!

Lopuksi vielä viime viikkojen yleistä fiilistelyä:

 

 

 

 

@ sannahenriiikka

Who let the dogs out?

Elämä kaukana Strömsöstä jatkuu. Maanantai-ilta tosin oli kaiken huipentuma: koirani, uusi ja ihana pikku (okei, aika iso) rakas, säikähti lenkillä kovaa ääntä ja ampaisi niin lujaa eteenpäin että minä kaaduin ja tyttö pääsi irti. Tässä on nyt neljä päivää mennyt täysin sumussa; en ole saanut unta muutamaa tuntia enemmän per yö, olen ihan koko ajan etsintäpuuhissa ja tunnen kamalan huonoa omatuntoa jokaisesta sekunnista jota en vietä ulkona. Olen tainnut ehkä käydä suihkussa tällä viikolla... ehkä kerran? Kämppis parka, kun joutuu olemaan samassa asunnossa iltaisin.

Toivottavasti painajainen päättyisi pian.

@sannahenriiikka

Nyt ollaan kaukana Strömsöstä

Siinä on nätti orvokki töistä. Muuta hyvää viimeiseen kolmeenkymmeneenkahteen tuntiin ei sitten ole kuulunutkaan. Sen lisäksi että rasittaa ja stressaa esim. kaikki, niin rakas puhelimeni sanoi itsensä irti eilen päivällä! Piti viedä huoltoon, josta saan sen takaisin parin viikon päästä, ja sen aikaa on käytössä massiivinen simpukkapuhelin vuosimallia suunnilleen 2002. Pärjäisin muuten ihan hyvin, muttakun ei älypuhelin = ei GPS:ää, ja mitä traagisempaa, ei zombiepeliä! Seuraavat kymmenisen lenkkiä pitänee siis merkitä hurrrrrjan vanhanaikaisesti ajastimella ja kartalla. No, onneksi pidän näpertämisestä.

Ja ihan niin kuin älypuhelittomuus ei olisi tarpeeksi epäkäytännöllistä, niin tänä aamuna jokin lihas jalassani protestoi niin äänekkäästi etten kyennyt käymään lenkillä. Huomenna sitten.

Ärrärärärr kun nakertaa.

Kevätlomaa odotellessa

Torstai! Melkein perjantai, mikä on jo melkein lauantai, joka taas on viimeinen työpäivä ennen viikon lomaa! Kuvitelkaa tähän hilpeistä voitontansseista se kaikkein hilpein. Aamu alkoi taas lenkillä auringonpaisteessa, tällä kertaa onneksi lämpötila ei ollut ihan yhtä korkea kuin viime lenkeillä: vain +4, kun vertaa edellisten päivien +15. Eihän 15 muuten olisi mitään, mutta kun en kertaakaan suostunut uskomaan että ulkona ihan oikeasti on niin lämmin, vaan pukeuduin kuin olisi ollut kymmenen astetta kylmempää. Oli vähän nahkeat fiilikset!



(Tajusinpa juuri jättäneeni kuvaan vahinossa 20. päivän lenkin, joka on jo edellisessä postauksessa. No, tuskinpa maailma tähän kaatuu.)

Tyytyväinen tämän päivän tulokseen, mutta toissapäivä hämmentää edelleen. En siis vain huvikseni juossut lyhyempää lenkkiä, vaan kroppani ei yksinkertaisesti suostunut yhteistyöhön. Kaikki sattui ja hengästyin ihan nollasta ja väsytti ja oli kuuma ja yhyy. Onneksi kuitenkin älysin lopettaa lyhyeen sen sijaan, että olisin jatkanut! Eilen menin sitten taas melkein täyden matkan (tämän viikon tavoite on 8km/lenkki, ensi viikolla 9km, jne) mutta vähän iisimmin, ja tänään olin jo hyvin fiiliksin liikkeellä.

Painoprojekti on myös hyvillä raiteilla, mihin olen aivan ylityytyväinen - etenkin, koska reilun kolmen viikon päästä on kuoroni juhlakonsertin jälkeen gaala, jota varten minulla on aaaaevan ehana Ril'sin iltapuku....kokoa 32. Kyllä se jo päälle menee, mutta pitäisi varmaan vielä pari kiloa tippua, jotta se olisi oikeasti kaunis päälläni.

Kevätaurinkoa ja kryptisen nopeasti kasvavaa koristepitahayalajiketta Instagramissa @sannahenriiikka:

 

Ensimmäiset askeleet

Hyvää pääsiäistä kaikille! Minun sunnuntaihini ei kuulu suklaata, mutta sitäkin enemmän Ultimaattista Hippisalaattia: mung-pavun ituja, linssien ituja, avokadoa, kirsikkatomaatteja, jäävuorisalaattia, kikherneitä, omenaa, raejuustoa, sitruunamehua ja sitruunapippuria. Oli muuten paras lounas hetkeen.

Aamulla kävin vajaa tunnin lenkillä, enkä muista milloin olisi ollut yhtä hauskaa juoksiessa. Aurinko paistoi, juoksin aivan uutta reittiä ja hyvä musiikki soi korvissa, minkä lisäksi olen edelleen ihan huumassa siitä että sain suoritettua 5K-ohjelman loppuun asti - enhän minä ikinä saa mitään hoidettua loppuun asti - ja olen jatkanut vapaaseen harjoitteluun. (Jos joku ihmettelee alla olevien taulukkojen Mission-kohtia, niin Zombies, Run! on maailman viihdyttävin juoksuohjelma.)



Hassua ajatella, että aloitin harjoittelun vasta kaksi kuukautta sitten. Olen kyllä juossut aikaisemminkin, mutta siitä on jo niin kauan aikaa että peruskunto oli ehtinyt tipahtaa aivan täysin, niin kuin 5K-ohjelman ensimmäisistä treeneistä näkyy:



Kahdessa kuukaudessa kilometriaikani on parantunut yli kolmella minuutilla, mikä on kyllä aika huikeaa. Olen ilmoittautunut ensi kuussa pidettävään Naisten Kymppiin, ja toivon kovasti selviäväni siitä alle 60 minuutissa, eli viidessä viikossa pitäisi vielä parantaa kilometriaikaani 50 sekunnilla. Pelottaa kamalasti että en onnistu, mutta se saattaisi jopa olla ihan hyväksi minulle: oppia, että vaikka en onnistuisi yhdessä välitavoitteessa, niin voin silti jatkaa olematta yhtään huonompi ihminen. Jos en onnistu viiden viikon päästä, niin ehkä kuuden tai seitsemän tai kahdeksan viikon päästä, ja se tulee olemaan aivan yhtä hieno saavutus riippumatta kuinka nopeasti tai hitaasti pääsen sinne asti.

Viikon fiilistelyjä Instagramista: